Aloitin vuoden 2009 lopulla VJS:n puheenjohtajana. Olin ollut tasan vuoden pois seuran toiminnasta. Ennen lähtöäni opiskelemaan luokanopettajaksi ehdin olla seurassa monissa rooleissa valmentajana, juniori- ja valmennuspäällikkönä lähes 8 vuoden ajan. Vuonna 2007 totesin lähimmille seuraihmisille, että minulta ovat kateissa ymmärrys siitä mihin olemme menossa ja miksi tätä työtä teen. Ja, koska en löytänyt vastausta, väsyin ja lähdin aloittamaan uutta elämää.
Vuoden mittainen etäisyys seuramme toiminnasta sai minut kuitenkin oivaltamaan VJS-yhteisön kehittymisen kriittisiä menestystekijöitä. Innostuin asiasta ja palasin hommiin puheenjohtajaksi valittuna täynnä virtaa. Tämä virta ei ole koskaan loppunut ja tätä kirjoittaessa olen ollut uudella VJS-kaudellani VJS:n toiminnassa mukana kohta 5 vuotta.
Mitä sitten oivalsin? Oivalsin, että urheiluseuralla tulee olla identiteetti. Sillä tulee olla myös syy, miksi se on olemassa ja kirkkaana kuva halutusta tulevaisuudesta. Lisäksi tarvitaan konkreettiset tavoitteet ikään kuin portaina kohti visiota. Lopuksi, sillä tulee olla arvot, joille se perustaa ratkaisut valintatilanteissa ja mittarit, joilla työn onnistumista voi seurata.
Oivallusten olennaisin ydin itseni kannalta oli se, että mikäli oma arvomaailmani kohtaisi yllä oleviin kohtiin tulevat sisällöt, oma työni muuttuisi merkitykselliseksi kutsumustehtäväksi.
Ensimmäinen VJS-kauteni oli siitä haastava, että keskustelua halutusta tulevaisuudesta, syystä olla olemassa tai konkreettisista tavoitteista ei ollut. Näin myöskään päivittäisiä valintoja ei voinut perustella itselle tai yhteisölle suhteessa yhteisön yhteiseen suuntaan. Vastuu valinnoista oli vain itselläni ilman, että pystyin nojaamaan itseäni suurempaan tavoitteiseen tai tehtävään. Ensimmäisellä kaudella oli myös vaikea arvioida omassa työssään onnistumista, sillä työn tuloksista ei kerätty dataa eikä toisaalta olisi ollut mitään tavoitekehystä, johon datan analysointi olisi voitu sijoittaa.
Ryhdyttyäni puheenjohtajaksi aloitimme heti strategiaprosessin. Se sisälsi jo aiemmin mainittujen asioiden kirkastamista ja näille valinnoille rakennettujen konkreettisten tavoitteiden laatimisen. Mutta ehkä yhtenä olennaisimpana asiana prosessissa keskityttiin myös taloudellisen suunnittelun ja seuraamisen työkalujen roimaan kehittämiseen sekä strategisten mittareiden laatimisen.
Kuten yleensä käy, fokukseen siirretyt asiat alkavat tapahtua.
Taloutemme on ollut koko ajan vakaata. Mutta yhtä tärkeänä toimena me aloimme mitata matkaamme kohti visiotamme ”Suomen paras kasvattajaseura” keräämällä dataa lisenssipelaajamäärien kehittymisestä, nuorten maajoukkuekutsujen määrästä, drop out-ilmiön seuraamisella sekä vanhimpien ikäluokkien menestymisellä kansallisella tasolla. Niissä kaikissa olemme koko 2010-luvun myös kehittyneet ja siten lähestyneet visiotamme. Nyt suurin osa strategiakaudelle asetetuista tavoitteista on saavutettu. Ja koska tavoitteemme, visiomme ja missiomme ovat kirkkaat ja ne ovat olleet tavoittelemisen arvoisia myös omasta arvomaailmastani käsin: voi pojat, onhan ollut hienoa aikaa!
Nyt olemme uuden strategiakauden kynnyksellä. Uuden merkityksellisen strategian, kasvustrategian, kimppuun hyökkäämme tämän vuoden aikana sinnikkäästi, tinkimättömästi ja isosti. Nyt tavoitteena on, että tehtävä työ koskettaa koko VJS-yhteisöä. Ei niinkään, että itse strategia synnyttäisi itsessään intohimoja vaan, että siitä ponnistavat avaukset, viestit ja kehittyvä toimintakulttuuri vaikuttaisi kaikkiin merkityksellisellä tavalla.
Haluamme, että jokainen yhteisömme jäsen kokee, että juuri sinä olet tänne suorastaan kaivattu yksilö. Siinä on taas mielekästä ja merkityksellistä tehtävää kerrakseen!
Veli-Matti Yli-Rinne
Kirjoittaja on VJS:n toiminnanjohtaja, jonka mielestä onni on tehdä.
Kirjoitus on ensimmäinen osa VJS-seuratoimintametodi kirjoitussarjasta
Aiemmat blogikirjoitukset
