VJS:n päätoimisten valmentajien esittelyvuorossa on Juha ”Peku” Pekkanen. Mies, joka hallitsee juniorivalmennuksen salaisuudet ja on kiistatta VJS:n toimiston ylivoimaisin tuoreiden leivonnaisten tarjoaja.
VJS:n päätoiminen valmentaja Peku kaartaa töihin kesälomilta niin tyypilliseen – pekumaiseen – tapaan. Kainalossa keikkuu tuliaisena ihana leivonnainen, tällä kertaa marjarahkapiirakkaa, mustikka-vadelmatäytteellä. Eeeei – se ei ole Pekun itsensä leipoma, mutta kotoa löytyy taitava leipoja, jonka tekemistä herkuista koko VJS.n toimiston väki saa niin ilahduttavan usein nauttia. Kahvin ja marjapiirakan voimin saadaan tämäkin haastattelu maanantaiaamuna käyntiin.
Kuka olet ja mitä teet VJS:ssä?
-Olen Juha Pekkanen ”Peku”. Tulin töihin VJS:ään vuonna 2007 . Jalkapallon pelaamisen aloitin itse 5-6-vuotiaana Lahden Reippaassa. Monta seuraa on sen jälkeen takana, KuPS:ssa pelasin B-junnuksi ja korkeimmillaan sitten miesten 2-divaria Kings Kuopiossa ja TP Lahdessa. Lisäksi on tullut edustettua muitakin seuroja, mm. SiPS:iä ja nyt tällä kaudella KKI35 -sarjan pelejä olen pelannut muutaman täällä VJS:ssäkin, Peku hymähtää.
Jos on vaihdellut seura, niin on se vaihdellut ”Peksin” pelipaikkakin. Oikealla laidalla ehkä mieluiten viihtyvä jalkapallomies on saanut aikanaan kokeilla eri seuroissa taitojaan niin topparina kuin laitahyökkääjänäkin ja oikeastaan kaikesta siltä väliltä.
Mikä on parasta työssäsi?
-Nyt kuluvalla kaudella valmennan -06 ja -07 syntyneiden poikien ykkösjoukkueita ja lisäksi vastaan VJS:n omien turnausten otteluohjelmien laatimisesta ja pelinohjaaja-asetteluista ym. Parasta tässä työssä on tämä hyvä porukka, kaikki haastavat toisiaan ja tässä joutuu koko ajan itsekin miettimään ja käymään asioita läpi ja saa eri näkökulmista kommentteja. Meillä on jokaisella omat vahvuudet ja osaamisalueet. Se antaa todella paljon näkemystä ja perspektiiviä itselle lisää tai saa vahvistusta omalle näkökulmalleen ym. Pienten junioreiden kanssa palkitsevaa on se, kun näkee, miten nopeasti he oppivat, siellä oppiminen tapahtuu nopeammassa syklissä kuin vanhemmissa. Vielä ei ole niin paljon taktisia peliasioita vaan paljon ihan perusasioita opetellaan. Kehittymisen näkee joskus jopa viikoissa ja kuukausissa kun taas vanhemmissa kestää useimmiten kuukausia tai vaikka puoli vuotta ennen kuin näet kehityksen jossain asioissa. Valmentajalle se on aina suoraa palautetta, kun näkee pelaajien kehittymisen koko ajan, Peku pohtii.
Aina ei työ ole ollut yhtä kollektiivista. – Kun aloitin VJS.ssä, täällä oli pieni tiimi, oli aikamoista kun kaikki tekeminen oli niin pienen porukan harteilla. Se oli enemmän sellaista ”tulipalojen sammuttamista”, kehittäminen jäi vähäisemmäksi, hän muistelee alkuvuosia VJS:n pienemmässä työyhteisössä.
Valmennusosaamista Pekulla riittää niin kentältä kuin koulun penkiltä. Koulutukseltaan Peku on AMK- liikunnanohjaaja ja lisäksi B-lisenssitason suorittanut valmentaja.
Millainen työntekijä olet?
-Noo, itse ajattelen, että jalkapallo ei ole pelkästään työtä vaan se on kyllä ihan elämäntapa, ehkä se kuvastaa parhaiten omaa asennetta siihen. Olen aika itselle kriittinen työasioissa, en kyllä pelaajille näytä sitä, että jos tuntuu ettei treenit ole sujunut hyvin, mutta itse niitä pohtii aika paljon. Harjoittelun suunnitteluun (kun on 2 porukkaa, 6 treeniä viikossa) niin viikossa varsinainen treenisuunnittelu vie pari tuntia, mutta kun mulla on 7 peliryhmää yhteensä, niin niiden suunnittelu vie aikaa. Pitää saada suunniteltua, että kaikki saa pelata ja että sen kokonaisuuden saa pyörimään. Siihen menee valtavasti aikaa, että saa sen toteutettua kunnolla. Esimerkiksi nyt ensi viikonloppuna mulla pelaa 7 peliryhmää, kaikissa pitää olla riittävästi pelaajia, riittävästi valmentajia, kaikki pitää saada tuossa palapelissä rullaamaan ja sumplittua. Ei treenien suunnittelun ole se joka vie eniten aikaa vaan tuo periryhmien ja turnausten yms suunnittelu että kaikki rullaa, kun muutoksia joutuu tekemään koko ajan. Yksi pelitapahtuma voi viedä 3-4 h matkoineen yms.
Viikonloput ammattivalmentajalla ei kulu lekotellessa. – Arviolta mulla menee vuodessa noin 37 viikonloppua turnauksiin ja leireihin (1- tai useampipäiväinen), melkein joka viikonloppu on joku turnaus, lomat pois lukien. Tähän mennessä on tänä vuonna ollut jo 5 ulkomaanturnausta/-leiriä, syksyllä tulee vielä Tarton turnaus molemmilla ikäluokilla (06-07), Peku laskeskelee. Tämä jos mikä saa herättämään kunnioitusta suomalaisen jalkapallovalmentajan arkea kohtaan: 37 viikonloppua on melkomoinen määrä reissun päällä, joskin osa turnaustapahtumista on toki lähellä kotiakin. Jos haastattelijalla olisi hattu, se olisi tässä kohtaa nostettava päästä. Mutta nyt sitten täytyy esittää vain virtuaalinen hatunnosto kaikille valmentajille!
Mitä VJS sinulle merkitsee?
-VJS on vahvistunut paljon etenkin viimeisen 5 vuoden aikana. Työyhteisönä älyttömän hyvä, meillä on tosi hyvä porukka töissä. Koko seura on vahvistunut ja tuntuu siltä, että jäsenistö kokee VJS:n olevan kova juttu ja halutaan olla VJS-läisiä. Nuorille pelaajille sitä pyrkii koko ajan tuomaan ja opettamaan seuran arvoja ja seurakulttuuria, miten treenataan ja miltä näytetään turnauksissa ja ulkomailla. Seuran logon kantaminen on kunnia-asia, pelipaitaa pidetään päällä vain peleissä, mutta muuten seura-asuja toki aina treeneissä. Tuntuu kivalta, kun näkee junioreita oman seuran varusteissa täällä kulkiessa.
Päätoimisten valmentajien suusta on aina hienoa kuulla ajatuksia valmentamisesta, pelaajakehityksestä ja kuunnella heidän ajatuksiaan moniuloitteisesta valmennuksen ydinkysymyksistä. Silti ammattivalmentajan saaminen unelmoimaan on erityisen palkitsevaa.
Peku, mikä on sinun Futisunelmasi?
-Hahhaahhaaa, voivoi, Peku nauraa ja pohtii kysymystä…. Nooo mä oon sanonnut tätä jo melkein 15 vuotta, että futisunelmana on, että sais joskus olla Liverpoolissa hommissa. Unelmiahan pitää olla… eihän se varmaan ikinä toteudu, mutta unelma se on….mä olen kannattanut sitä seuraa vuodesta 1991 alkaen…
-Olen nähnyt Liverpoolin pelejä livenä, Suomessa mm. MyPA-Liverpool peli 2000-luvun alussa, se oli Uefa Cupin karsintakierros, jonka Pool voitti 0-1. Vain kerran olen ollut niiden kotikentällä Anfieldillä mutta Lontoossa olen nähnyt niiden pelejä useamminkin, Peku tarinoi. Liverpool on aiheena tärkeä, ihan mitä vain ei seurasta ja sen menestymisestä Pekun mielestä saa edes kirjoittaa. Tästä Peku on erityisen tarkka. Uskomme tämän, nämä ovat isoja asioita. Todella isoja.
Ennen kesälomia haastattelimme VJS:n urheilutoiminnan kehityskoordinaattoria Marko Kolsia ja on aika muistella, mitä Marko halusi silloin Pekulta tietää. Vanhempien junioreiden valmentamiseen keskittynyt Marko on pohtinut ”Miten nuorille pelaajille opetetaan futiksen ensiaskeleet?” – mitä Peku vastaat tähän?
-Nuoria valmentaessa on tärkeää muistaa, että anna paljon positiivista palautetta, löydä hauska tapa opettaa, tee kivat harjoitukset, joissa pelaajat viihtyy ja oppii samalla leikin/pelin kautta, tykitä koko ajan positiivista palautetta. Juniorivalmentajanakin pitää mennä mukaan hype-fiilikseen, tuulettaa joukkueen ja pelaajien mukana, pitää uskaltaa heittäytyä.
Toinen Kolsin esittämä kysymys on: ”Liverpool Kloppin alaisuudessa – odotetaanko jo triplaa?”
-Jaaa, Liverpool…. ei tule triplaa mutta pokaali tulee. Pokaali tulee FA cupista, Peku toteaa.
Kuka haastatellaan seuraavaksi ja mitä haluat kysyä häneltä?
Haastatellaan Veli-Matti ”Vellu” Helasterä ja kysytään: ”Mikä on tyttöjen ja poikien valmentamisen suurin ero?” ja jatketaan kahden kysymyksen taktiikalla eli toiseksi kysytään: ”Jos Liverpool ei voita Valioliigaa tulevalla kaudella, niin kuka voittaa Valioliigan?”
Marjarahkapiirakan mutustelun lähetessä loppua, on vielä pakko kysäistä, mikä on Pekun oma lempiherkku. Vastaus on selvä, joskaan ei lyhyt: – Tumma suklaa se on…. leivonnaisista ei kyllä ole mitään ehdotonta suosikkia, kaikistahan mä tykkään ja kaikkia voin syödä…. tai annas kun mä mietin…. kesällä söin aika paljonkin kaikkia herkkuja … joo kyllä tässä kotiin päin voisi vetää eli marjarahkapiirakat ovat aika hyviä, kotona niitä saa syödä. Mut kyllä kaikkein paras on se raparperipiirakka, se oli paras, muut maistetut eivät vielä yllä sille tasolle, Peku päättää leivonnaisanalyysinsä. Tästä toimiston väkikin on samaa mieltä, kesäkussa Pekun vaimon leipoma raparperipiirakka oli todella maukas ja mikäpäs parempaa, kun sen saa nauttia jalkapallon ystävien kesken.
