Menestymisen kannalta ”haluan olla hyvä” ajattelutapa on huono. Keskittymisen kohditaminen siihen, että on paras, on raskaasti vahingollinen menestyksen tiellä. On huomattavasti hedelmällisempää tavoitella ajattelutapaa, jonka keskiössä on pyrkiä paremmaksi.
Valmistuin muutama päivä sitten (24.9.2014) kasvatustieteiden maisteriksi. Koko yliopistourani haastavin tehtävä oli itse valmistumiseen liittyvät paperityöt leipätyön ohessa. Puolen vuoden urakan jälkeen sain lyhyen ilmoituksen valmistumisestani sähköpostiin automaattiselta järjestelmältä. Ei tämä valmistuminen nyt ihan ylioppilasjuhlien veroinen tapahtuma ole ollut mutta valmistuminen on aina valmistuminen. Pientä helpotusta muutoin keskeneräisyyden täyttämässä elämässä.
Otan valmistumisesta kuitenkin ilon irti ja aloitan blogikirjoittajaurani suhteellisen paljon juuri kasvatusalaan liittyen. Näytön paikka.
Kasvattamisen, valmentamisen, opettamisen ja ohjaamisen tarkoitus on tavalla taikka toisella mahdollistaa yksilön pärjääminen ja menestys omassa yhteiskunnassa, maailmassa ja elämässään.
Mikä on nykyään se ympäristö, jossa menestymiseen lapsiamme, pelaajiamme tai työntekijöitämme tulisi valmistaa ja kouluttaa? Jos tämä ympäristö pitää kuvata yhdellä adjektiivilla, käyttäisin adjektiivia epävarma.
Nykyään epävarmuudessa toimiminen on elinehto. Millaisia töitä tulevaisuudessa tehdään, mistä työt löytyvät ja kuinka kauan ne kestävät? Se mitä nyt voidaan sanoa on, että varmaa on vain, että kaikki on epävarmaa. Mitkä ovat sitten lääkkeitä epävarmuudessa toimimiseen?
Ensinnäkin on tärkeä tiedostaa menestymistutkimusten kiistaton tulos. Huolimatta siitä, että on olemassa dna-lotto ja geeniarpajaiset, jotka asettavat meidät eri asioissa eri lähtöviivoille, menestyjiä yhdistää ihan muu tekijä kuin sattuma. Menestyneitä ihmisiä, kun yhdistää se, että he ovat menestyneitä siitä syystä, mitä ovat tehneet, eivät mitä lähtökohdiltaan ovat.
Onkin väärinkäsitystä, arkiajattelua ja menestyjien panoksen aliarvioimista kuitata joku matikka-aivoksi tai jonkun kielitaidon kielipäästä johtuvaksi ansioksi. Käytännössä suurinta osaa menestyjistä ja taitojen taitajista yhdistää se tekijä, että he ovat tehneet menestyksensä eteen töitä sinnikkäästi. Menestystä ei määritä se, mitä olet – sen määrittää se, mitä teet.
Tästä syystä asioihin lähestymistapa, jossa ytimen muodostaa vertailu toisiin – ”haluan olla hyvä” tai ”haluan olla paras” – ovat menestyksen kannalta haitallisia, sillä ne lamauttavat. Tällä ajattelutavalla ihminen ajautuu tilanteeseen, jossa joutuu koko ajan todistelemaan itselleen (ja ympäristölleen), kuinka hyvä on ja tämä tapahtuu vertailemalla muihin. Menestys ja onnistuminen perustellaan ”minulla on kykyjä”. Niinpä tavoitteen saavuttamatta jääminen on lamauttava kokemus, kuten ”minulla ei olekaan kykyjä”.
Maailman nopea muutos, luovuuden tarpeen lisääntyminen ja jatkuva epävarmuus vaativat toisenlaisen lähestymistavan.
Mitä, jos kasvattaisimme lapsemme tavoittelemaan paremmaksi tulemista?
Sen sijaan, että vertailisimme heitä muihin: ”monenneksi nopein olit joukkeessasi?”. Mitä, jos emme kiinnittäisi huomiota erityisesti lopputulokseen ja kuittaisi saavutusta ominaisuuksilla: ”10 matikan kokeesta, olet sä kyllä aikamoinen matikkanero”?Mitä jos käyttäisimme kilpailullisten sanojen sijasta kasvun ja kehittymisen sanoja? Jos kääntäisimmekin ajatusmoodimme paremmaksi kehittymisen suuntaan?
”Kuinka paljon nopeustuloksessasi on edistymistä viime vuoteen?” ”Mitä olet tehtnyt kehittymisesi eteen?” ”Miten olet ajatellut asettaa tavoitteesi ja, kuinka niihin pyrkiä?”.
”Hieno tulos matikasta, olet ansainnut sen, sillä teit paljon töitä tuloksen eteen!” ”Olet kehittänyt taitavan tavan menstyä koulutehtävissäsi”.
Paremmaksi pyrkivä ihminen ei oikeastaan epäonnistu koskaan. Saavuttamaton tavoite onkin merkki, että jotain pitää tehdä toisin. Onnistuminen on merkki siitä, että tekee asioita oikein. Kehittyminen on omaa ansioita eikä dna-sattumaa.
Opetan aina pelaajiani valmistautumaan otteluihin keskittymällä voittamisen sijasta askeliin, jotka on tehtävä, jotta voitto tapahtuu. Itse voitto on niin monen asian summa, että olisi henkisesti laiskaa toivoa voittoa sen sijaan, että keskittyisi niihin mahdollisuuksiin, jotka ovat käytettävissä pelin voittamiseen. Ja ne mahdollisuudet, ne piilevät niissä asioissa, joita pelejä varten on harjoiteltu.
On iso ero asennoitua jatkuvasti todistelemaan osaamistaan, kun energisoida itsensä kasvuun ja kehittymiseen. Ensimmäisessä on paljon menetettävää – jälkimmäinen avaa äärettömien mahdollisuuksien maailman.
Se onko tämä kirjoitus hyvä – sillä ei ole oman kehittymiseni kannalta merkitystä. Kirjoittajana kehittymiseni kannalta onkin paljon tärkeämpää kerätä tietoa, miten voisin kehittää kirjoittamistani. Tärkein askel paremmaksi kirjoittajaksi tulemisessa oli kirjoittaa tämä kirjoitus.
Siispä kommentoi vapaasti!
VELI-MATTI YLI-RINNE
Kirjoittaja on VJS:n toiminnanjohtaja, jonka mielestä onni on tehdä.
@veli-matti.yli-rinne@vjs.fi
p. 050 5513141
Twitter: @vvVelkka
