– Tule sammuttamaan janosi ja pieni nälkäsi kioskillemme!
Näin kajahtaa Myyrmäen Jalkapallostadionin äänentoistolaitteista. On käynnissä VJS:n naisten edustusjoukkueen sarjaottelu VIFK:a vastaan ja puoliaika on alkamassa. Kuuluttajakopissa Gabriel ”Gabu” Airaksinen on valmiina pysäyttämään kentän pelikellon ja kääntämään puoliajan musiikin päälle. Kopin ohi kulkee ihmisiä, osa kurkkii koppiin ja osa jopa moikkaa.
– On tosi kivaa, kun jengi tulee vilkuttamaan koppiin ikkunoista. Vilkutan aina takaisin.
Gabu tekee kuulutuksia VJS:lle nyt kolmatta vuotta. Aiemmin Salibandyliitossa töissä ollut Gabu on rutinoitunut salibandyotteluiden kuuluttaja niin kansallisella tasolla kuin maajoukkuetapahtumissa. Jalkapallo on tullut kuvioihin vasta muutama vuosi sitten. Vaikka tällä hetkellä kuulutustyöt kuuluvat päivätyön oheen, muodostui niistä aiemmin Gabun kokopäivätyö. Kuuluttamisen lisäksi salibandyn sekatyöläisen arkeen kuului paljon muutakin. Kakkuun kuului myös somesisällön myyntiä seuroille, show-valojen vuokraamista seurojen kotiottelutapahtumien pelaajaesittelyihin sekä tuomarikoulutusmateriaalien tekoa Salibandyliitolle.
– Se olikin aika levoton himmeli. Parhaana kautena minulla taisi olla kahdeksan seuraa, joiden kanssa tein hommia ja pyöritin kalenteria. Muistan, että silloin moni kyseenalaisti sitä, miten ehdin kaikkialle ja miten se on mahdollista järjestää. Kyllä se oli mahdollista, mutta joskin aika työlästä.
Tomi Tuominen
Kipinä kuuluttajan töihin syttyi jo nuorena. Ennen salibandyharrastusta Gabu oli innokas jääkiekkofani, ja Jokereiden peleissä ahkerasti käynyt Gabu muistaa elävästi heidän silloisen kuuluttajansa Tomi Tuomisen.
– Siellä jo jäi mieleen, että hei toi olisi aika makeeta, olla master of ceremonies.
Kuuluttajan työhön Gabu pääsi tutustumaan jo hyvin nuorena. Salibandya Korson Kaiussa pelannut Gabu pääsi joukkuekaverinsa avuksi seuran edustusjoukkueen 2. divisioonan otteluun DJ:ksi. Seuran silloinen puheenjohtaja toimi ottelussa kuuluttajana, ja muisto Tomi Tuomisesta palasi mieleen. Gabu rohkaistui kysymään KorsKan päävalmentajalta, voisiko hän kuuluttaa seuraavan pelin. Näytön paikka annettiin ja siitä kaikki lähti.
Kaksi kautta KorsKassa olon jälkeen tuli eteen tilanne, jossa Gabun piti päättää, jääkö hyvin alkaneelle polulle vai kokeileeko siipiään jossain muualla. Nuori 16-vuotias päätti kurkottaa korkeammalle ja lähestyi salibandyn erikoisseuraa M-Teamia, jonka edustusjoukkue oli juuri noussut liigaan.
– Laitoin M-Teamille sähköpostia, että ”Moi, mä oon Gabu, pääsiskö kuuluttaan”. Muistan vielä, miten silloinen manageri sanoi meidän ensitapaamisellamme, että kyllä häntä vähän hirvittää päästää 16-vuotias puikkohin ja antaa täysluotto, mutta anna mennä. Itse asiassa M-Team on edelleen lojaali asiakkaani, yhdeksän vuotta olen nyt ollut heillä hommissa.
M-Teamin lisäksi kuvioon tuli jossain kohtaa mukaan myös Tikkurilan Tiikerit. Ratkaiseva heti tapahtui, kun Gabu pääsi suorittamaan siviilipalvelustaan Suomen Salibandyliittoon.
– Satuin olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Liitossa oli aukko juuri tuon saran tekijöille. Sitten sinne pelmahti tämmöinen nuori kundi, joka oli vaan vähän alemmilla tasoilla tehnyt niitä hommia, joita tarvittiin nyt maaotteluihin. Sitä kautta pääsin tutustumaan ihmisiin ja rakentamaan uraa.
25-vuotiaalla Gabulla on ikäänsä nähden ja varsin pitkä ura takana. Tekeminen ja osaaminen on karttunut ja verkostot ovat kasvaneet. Lonkerot ulottuvat jo pitkälle.
Yleisön viihdyttäminen ja esiintyminen ovat Gabun ominta alaa. Tulevaisuudessa mahdollisuuksia voi olla esimerkiksi freelancer-työssä, joka antaa hyvin vapaat kädet valita haluamansa työt. Pandemiavuodet edelleen tuoreessa muistissa taloudelliset riskit on kuitenkin otettava aina huomioon.
– Haluan olla joku päivä ihan kokopäiväinen esiintyjä. Olen itse ehkä vähän ivallisesti sanonut, että olen hyvä todella monessa asiassa, mutta en todella hyvä missään. Ehkä joku erikoistumisen paikka olisi edessä. Pitää vaan tehdä rohkea valinta, että mihin korttiin luottaa ja lähteä pelaamaan sillä.
Hyvä kuuluttaja kuuluu, ei näy
Kuuluttajan työhön kuuluu monia näkymättömiä asioita, jotka eivät ole suurella yleisöllä tiedossa ja harva niitä tulee edes ajatelleeksi. Kokeneinkaan kuuluttaja ei vain ilmesty paikalle mikin taakse, vaan taustatyö ja valmistautuminen tehdään tapahtumaan kuin tapahtumaan.
– Esimerkiksi pelaajalistat kannattaa lukea kaksi kertaa ennen matsia läpi. Taustatyötä tulee tehtyä paljon, eikä se ole vain että ”menenpä stadionille ja avaan suuni”. Äänen kunto ja äänen hoitaminen on ollut tärkeää.
Kuuluttajan työssä ääni on ainoa työkalu, jolla on merkitystä. Jos ääni kuulostaa huonolta, niin suorituskin kuulostaa huonolta. Äänen huoltamiseen ja kunnon varmistamiseen on olemassa paljon työkaluja. Ennen tapahtumia tehtävän äänenavauksen sekä aina mukana kulkevien vesipullon ja kurkkupastillien lisäksi Gabu mainitsee konkreettisen apuvälineen.
– Yksi ihan täsmälääke on apteekista vesipiippu. Se jollain tapaa stimuloi äänihuulia ja pitää ne raikkaana. Se on kyllä pelastanut aika monesta pinteestä. Nerokas keksintö sekä aika monen äänityöläisen työkalu.
Vaikka ääni olisi täydellisessä kunnossa, voi ympäristö tuottaa haasteita äänen välittymiselle. Joissain paikoissa oman äänen kuulee kirkkaasti, joissain ympäristöissä tilat eivät mahdollista oman äänen kuulemista.
– Jalkapallossa isoin haaste on ollut ehdottomasti se, etten kuule siihen koppiin oikein kunnolla omaa ääntäni. Se tuo pienen lisätwistin työskentelyyn. Säbässä olen tottunut työskentelemään avoimessa tilassa ja kuulen ääneni just semmoisena kuin se yleisölle välittyy, jalkapallossa joudun tekemään töitä enemmän ns. parhaan arvion mukaan.
Vastaavia käytännön asioita ja oppeja on tarttunut mukaan vuosien aikana. Hiljaista tietoa on kertynyt valtavasti matkan varrella, eikä sitä kaikkea aikaisemmin lajikuluttajana osannut edes ajatella.
– Näen kuuluttajan roolin niin, ettei itsestä tehdä numeroa. Se on niin kiinteä osa sitä ottelutapahtumaa. Yleensä, jos kuuluttaja ei hoida hommiaan hyvin, silloin se huomataan. Kun kuuluttajaa hoitaa hommansa hyvin, se soljuu virran mukana ja kukaan ei kiinnitä siihen edes huomiota.
Gabun heittäytyminen ja äänen monipuolinen käyttö on auttanut erottumaan joukosta. Äänen rytmitys, painotus ja intonaatio ovat äänityöläisen teknisiä osa-alueita, joita on hyvä harjoitella ja kehittää. Näiden lisäksi ihmisten lukutaito ja tarkat tuntosarvet ovat eduksi.
– Pelisilmä ja tilannetaju on hyvä aina kaikessa. Se on paljon yleisön lukemista. Voi vetää aina ihan ”by the book” käsikirjoituksen mukaan tai sitten voi kokeilla jotain temppuja.
Gabun kuulutustyyli juontaa juurensa Tomi Tuomisesta, mutta vuosien mittaan oma tyyli on löytynyt ja sitä on päässyt rakentamaan. Kaavoihin kangistumista on hyvä vältellä ja jatkuvasti kokeilla uusia juttuja. Kokeilemalla uutta löytyy usein toimivat kokonaisuudet ja yllättävätkin helmet. Leikittely kuuluu asiaan.
– On kiva testata aina uusia juttuja. Toisaalta sitä aina pelkää, että pysyykö asiakkaat lojaaleina, jos kokeilen jotain ihan erilaista ja kuulostan ihan erilaiselta jossain pelissä. Tomi Tuomisesta se lähti, sen jälkeen olen napsinut vähän sieltä täältä jotain juttuja ja monelta tekijältä jotain yksittäisiä asioita.
Tuomisen lisäksi muitakin idoleita löytyy. Yksi iso nimi on ollut merkittävässä roolissa Gabun uralla sekä sen ulkopuolella.
– Me yhden kaverin kanssa tehtiin junnuina tämmöisiä ”kiekkostudioita” ja muistan, että itse pukeuduin Kaj Kunnakseksi.
Kaikilla on esikuvia, mutta harva pääsee koskaan tapaamaan heitä, saati tekemään töitä heidän kanssaan. Gabun kohdalla tämä tilanne realisoitui vuoden 2021 salibandyn MM-kisoissa Helsingissä, kun hän pääsi juontamaan kisat itse Kaj Kunnaksen kanssa.
– Kaitsu on ammattilaisena ja ihmisenä ehdottomasti sellainen, kenestä haluan ottaa mallia ja ketä katson ylöspäin.
Toiveena omat junnut paikan päälle
Gabu kuuluttaa tällä hetkellä pääasiassa VJS:n naisten ja miesten edustusjoukkueiden sekä PK-35 Vantaan kotiotteluita Myyrmäen Jalkapallostadionilla. Salibandyn puolella mukana ovat edelleen M-Team ja Westend Indians.
– Tuo on nykyinen paletti ja olen siihen tyytyväinen tällä hetkellä. Salibandyssa olen päässyt jo kokemaan paljon erilaisia ottelutapahtumia ja ympäristöjä, ja siellä ei ehkä ole enää niin paljon tikapuita kiivettävän. Sen takia on tosi freesiä päästä jalkapallon puolelle vähän kuin palaamaan muutaman askeleen taaksepäin ja ponnistamaan ylöspäin.
Päivätyökseen Gabu on Eerikkilän urheiluopistolla testaajana ja kenttämestarina. Työhön kuuluu muun muassa kentän ja varusteiden huoltamista, testipisteiden valmistelua sekä testien tekemistä. Gabu on mukana tekemässä esimerkiksi lajitaitotestejä, jotka ovat varmasti monelle VJS:läiselle tuttuja.
– Osa tunnistaa, osa ei. Kun olen muutamalle joukkueelle heittänyt, että nähdään stadionilla, he menevät vähän häkeltyneeksi. Jotkut koutsit on sanoneet, että ääni on tuttu, mutta eivät osaa yhdistää kasvoihin vielä. Vielä ollaan vähän tällaisessa tutustumisvaiheessa.
VJS:n pelaajissa on todella paljon Gabulle tuttuja lapsia, sillä hän oli tekemässä sijaisuuksia Martinlaakson koulussa muutaman lukukauden ajan.
– Olen aina tykännyt aikaisempina kausina, että VJS:n omat junnut on olleet katsomossa edustusjoukkueiden peleissä. Se kaikki tekee yhteisölle hyvää, kun me saadaan tänne junnut ääneen ja pitämään meteliä ja tukemaan omia. Rohkaisen kaikki junnuja, jos ei ole omia pelejä edustuksen pelien päällä, niin ei muuta kuin tänne stadionille paikan päälle.
”Haluan ravisutella konservatiivisia rakenteita”
Salibandy- ja jalkapallotapahtumine lisäksi Gabu on ollut mukana myös käsipallo- ja lentopallo-otteluissa. Kaikkien lajien tapahtumia yhdistää yksi asia: asiat tehdään lähes tulkoon aina totutulla tapaa.
– Mä haluaisin ehkä vähän ravisutella lajien konservatiivisia rakenteita. Meillä oli salibandyssa tällä kaudella kokeilu, että soitimme musiikkia pelin päälle pelkkien pelikatkojen sijaan. Se oli mielestäni tosi freesi kokeilu.
Kokeilua ei osattu myydä ja se ei ottanut tuulta alleen. Perinteikkäissä tapahtumissa ja ympäristöissä muutos voi tuntua aina jännittävältä ja jopa hankalalta. Kokeilut ja yli lajirajojen kulkeva yhteistyö voisi helpottaa uuden tekemistä ja auttaa kaikkia.
– Olen itsekin omaksunut ja otaksunut eri juttuja eri lajeista. Jos näen koripallo-ottelussa jonkun jutun, jonka koen sopivan esimerkiksi salibandy- tai jalkapallo-otteluun, niin kokeilen sitä. Reaktion perusteella tiedetään, että jatketaanko vai ei. Ravisuttelua, sitä haluan ehdottomasti tehdä.
Yleisön reaktiot ovat monissa tapahtumissa kuuluttajan työn suola. Tunnelmaa luodaan yhdessä, kuuluttaja ja yleisö tukevat vastavuoroisesti toisiaan. Gabun tuntosarvet ovat jatkuvasti pystyssä yleisön ja ihmisten reaktioille, tunteille ja teoille.
– Jos jollain tapaa näen yleisössä työni tuloksen, niin se sytyttää. Hyvä esimerkki on, kun VJS:n peleissä huudatetaan Sweet Carolinen Oh Oh Oh -osuus ja porukka lähtee mukaan. Isojen yleisömäärien lisäksi ihan arkiset asiat. Jos soitan musiikkia täällä VJS:n pelissä ja näen, että jollain katsojalla jalka vähän vispaa musiikin tahtiin, se on mulle se signaali, että on hyvä suoritus. Tottakai myös urheilufanina lajista riippumatta hienot ottelut, draaman kaaret ja tuhkimotarinat jäävät mieleen. VJS:n miesten Cup-taival viime vuonna oli semmoinen, jonka tulen muistamaan pitkään.
Keskustelussa käy hyvin nopeasti ilmi Gabun päämäärätietoisuus, palo ja intohimo omalle työlle. Ne ovat ominaisuuksia, jotka tulevat viemään häntä tulevaisuudessa pitkälle. Ne olivat juuri niitä ominaisuuksia, jotka veivät 16-vuotiaan juniorin M-Teamin kuuluttajaksi.
– Uskon siihen tässä maailmassa, että jos oikeasti haluaa jotain, niin kovalla työllä kaikki on mahdollista ja kova työ aina palkitaan. Mitään ei voi saada, jos ei kysy. Usko itseesi ja – ehkä vähän kliseisesti sanottuna – pidä omasta unelmasta kiinni ja tee kovaa töitä sen eteen.
