Oletko joskus nähnyt päätoimisen valmentajamme Tomi Romppasen seisovan jossain tyhjän panttina? Emme mekään. Jos tämä intohimoinen valmentaja ei ole valmentamassa kentällä, hän tekee jotain muuta: istuu traktorissa auraamassa lumia VJS-kentältä, nikkaroi pikkukorjauksia kentän pukukoppirakennuksessa tai soittelee joukkueita Vantaa Cup- turnaukseen.
Tomi Romppanen – Tomppa, Romppanen, Romu, Romsku – suositulla lapsella on monta nimeä. VJS:n päätoiminen valmentaja, joka tällä kaudella luotsaa -05 poikien ykkösjoukkuetta ja on -06 pojissa kakkoskoutsina. Ammattivalmentajan tittelin lisäksi Romppanen on todellinen monitoimimies ja omaa yleismies Jantusen sielun, kuten hän itsekin monipuolisia työtehtäviään kuvailee.
– Se on vähän niin, että jos Suomessa toimii junioripuolella päätoimisena valmentajana, niin tottakai työhön sisältyy paljon muutakin kuin valmentamista. On yleisiä seurahommia, turnausrekrytointia, ja itsellä nyt on myös noita kentänhoitotehtäviäkin. Tykkään muutenkin autella toisia kaikessa ja jos joku tarvii apua, niin auttelen jos vain pystyn, toteaa Romppanen.
Miten Tomi päätyi VJS:ään? – Aikanaan tulin VJS:n toimintaan, kun 2001-syntyneiden tyttöjen joukkue perustettiin ja toin oman jälkikasvuni mukaan. Kun seurassa kuultiin, että mulla on jalkapallotausta, niin äkkiä jo kysyttiin mukaan valmentamaan. Siitä pikkuhiljaa kiinnostus valmentamiseen kasvoi ja aloitin aluksi puolipäiväisenä työntekijänä ja lopulta päätoimisena valmentajana.
Oma pelaajaurakin on kestänyt pitkään eikä nappiksia ole ripustettu naulaan vieläkään. Juniorina noin 7-vuotiaana pelaamisen aloittanut Tomppa on juniorivuosien lisäksi ehtinyt pelata miesten 2- ja 3-divisioonassa useissa eri seuroissa. Ja pelaamistahan mies ei ole virallisesti lopettanut vieläkään, sillä joka vuosi on kaveriporukka saatu kerättyä VJS:n kortteliliigaan ja pelikentältä Tomppa on itsensä löytänyt välillä muissakin tilanteissa.
Mitä VJS sinulle merkitsee? Tässä kohtaa Tomppa aivan oikeasti pysähtyy miettimään. Muutoinhan hän tekee jotain koko ajan ja juo kahvitkin usein seisten. – Oon itse asiassa tota miettinyt paljonkin aina, kun jonkun kanssa puhutaan seurasydämestä ja sellaisista asioista. Itse olen kauan ollut seurassa, vaikka mulla vahva malmilaistausta onkin, Romppanen muistelee kasvattajaseuraansa MPS:ää. VJS on seura, josta voi ylpeänä todeta, että koko ajan on menty eteenpäin ja seura on kehittynyt ihan hirveän paljon. Missään vaiheessa ei asiat jää junnaamaan paikoilleen. Kun tuntee paljon ihmisiä eri seuroista ja juttelee niiden kanssa, niin kyllä se kuva ulkopuolellakin on, että VJS:ssä on asiat on tosi hyvin. Sitä itsekin ihan välillä hämääntyy, että ai eiks teillä olekaan asiat näin kuin meillä, hän pohtii suomalaisten jalkapalloseurojen erilaisia asetelmia.
Mikä on oma futisunelmasi? – Jaa, onks mulla mitään futisunelmaa siinä mielessä? No kyl mun futisunelma on nyt se, että saa päivittäin selvitettyä omien lasten jalkapalloharrastukseen liittyvät asiat oman työn lisäksi, Romppanen pohtii. Siinä onkin tekemistä, sillä kaikki Tompan kolme lasta pelaavat jalkapalloa – VJS:ssä tottakai. – Jos mä haluan ihan irti jalkapalloasioista, niin kyllä on lähdettävä koti- ja työympyröistä pois, vaikkapa mökille. Jos oon kotona ja on vapaa-aikaa, niin saatan kato äkkiä liueta katsomaan jotain peliä, hirnuu Romppanen hiukan velmu ilme silmissään.
Koulun penkillä mies ei oikein viihdy ja siksi valmennuskoulutuksissa käynnitkin ovat jääneet odotuttamaan parempia aikoja. Tietokone ei myöskään ole Tompan ylin ystävä ja treenitkin tulee usein piirrettyä paperille. Tämän tietävät työkaveritkin ja siksipä ei ole yllätys, että viime kuukauden haastateltava maalivahtivalmentaja Tommy Nordenswan halusi, että Romppaselta kysytään:
” Tomppa- tietokone vai Post it-laput?” Eikä se olisi Tomppa, jos ei vastaus tulisi kuin tykin suusta: – POST IT-LAPUT! Ai miksi, no kato kun tietokoneella voi asiat hävitä!!
Tomi Romppanen on mies, joka on töissä hyvällä tuulella oikeastaan aina. Iloinen, ahkera, auttavainen, positiivinen, ammattitaitoinen, puhelias ja huumorintäyteinen. Tyypillinen VJS:n työntekijä siis. Romppanen tunnetaan monitoimimiehenä laajalti ja siksipä ei ole ihme, että Myyrmäki stadionilla suoritettu valokuvaushetkikin päättyy siihen, että stadionia korjaavat työmiehet huutavat virnuillen Tompalle: Mitä sä Tomppa siellä seisoskelet, tuu tänne meitä auttamaan!”
Tällainen on meidän Tomppa. Niin paljon tarinaa ja melkein liian vähän palstatilaa. Jos haluat tietää lisää, niin nappaa itse Tomppaa hihasta kentän laidalla – jos ehdit. Haastattelun lopuksi valitaan kuitenkin vielä seuraava haastateltava eli toukokuun tarinankertoja. Tomppa ehdottaa, että haastatellaan Marko Kolsia ja kysytään häneltä: ” Mikä on sun paras muisto jalkapallouraltasi?” ja toisena kysymyksenä: ”Slovenia vai Hollanti?”
