Velimatti ”Vellu” Helasterä on pitkän linjan VJS:läinen. Kokemusta löytyy valmentajana, valmennuspäällikkönä ja nyt olosuhdepäällikkönä. Pitkän seuratyön taustalla on rakkaus lajiin ja ihmiset lajin parissa.
Paikkojen tarkistus, koneiden käynnistys ja kahvinkeitto. Näillä alkaa yleensä päivä Aktia Areenalla. Törmään pukuhuoneiden käytävällä Velluun, seuran olosuhdepäällikköön, joka tarkistaa parhaillaan paikkojen kuntoa ja kerää löytötavaroita.
– Kyllä näitä päivittäin löytyy, Vellu sanoo, kun hän vie löydetyt vaatteet ja välineet löytötavaralaatikkoon.
Halli aukeaa yleensä noin puolenpäivän aikaan, jonka jälkeen halli on avoimessa käytössä omatoimiharjoittelijoille. Ryhmien vakiovuorot käynnistyvät yleensä iltapäivällä.
– Jos joku pääsee koulusta ajoissa, on joku paikka, johon pääsee omatoimisesti treenaamaan.
Omatoimiharjoittelijoita ilmestyy paikalle aina jonkin verran. Esimerkiksi lomilla ja aikoina, kun koulua ei ole, halli on täynnä omatoimisia liikkujia. Joulun välipäivinä hallissa oli noin 40-50 peluria.
– Osasta näki, että he olivat sopineet tulostaan etukäteen. Yhdessä he laittoivat pelit pystyyn. Sitä vaan lisää!
”Ei mulla ollut edes muita vaihtoehtoja”
Vellu tuli seuraan valmentajaksi vuonna 2008 ja täysipäiväiseksi työntekijäksi 2013 vuoden tammikuussa. Oma peliura seurassa kesti 7-vuotiaasta 16-vuotiaaksi asti silloisen Vantaan Palloseuran riveissä. Peliuraan mahtui myös muita seuroja, mutta tie toi takaisin VJS:ään valmentajaksi omien lasten kautta.
Harrastauksesta kasvoi vähitellen ammatti. Valmentajan töiden lisäksi Vellu toimi kahden vuoden ajan VJS:n nuorisourheiluvaiheen valmennuspäällikkönä, kunnes hän siirtyi seuran olosuhdepäälliköksi. Täysin vieraisiin vesiin ei uudessa pestissä tarvinnut hypätä, sillä Vellu oli jo aiempina vuosina ollut auttamassa olosuhteiden ylläpidossa ja huoltotöissä. Siirtyminen uuteen tehtävään oli kuitenkin kaivattu muutos omaan arkeen ja aikatauluihin.
– Onneksi tämä nykyinen diili syntyi näin helposti. Löydettiin keskusteluissa aika pian yhteinen tahtotila ja tavoite, josta alettiin keskustelemaan. Kunhan tähän pääsee vielä kunnolla käsiksi, Vellu naurahtaa.
– Ei mulla ollut edes muita vaihtoehtoja, kun töiden muutoksesta aloitettiin keskustelut. Ei mulla ole mitään hajua, mitä tekisin, jos en olisi täällä töissä.
Apukädet välillä korvaamattomassa asemassa
– Marraskuun alusta asti, sen jälkeen on ollut aika haipakkaa, vastaa Vellu, kun kysyn, milloin työt olosuhdepäällikkönä virallisesti alkoivat. Haipakalla Vellu viittaa runsaslumisen talven ja lämpötilavaihteluiden tuomiin haasteisiin, joiden seuraukset konkretisoituivat uudenvuodenaattona. VJS:n oma Aktia Areena jouduttiin laskemaan alas ensimmäistä kertaa koskaan hallin olemassaolon aikana, koska hallin päälle oli kertynyt uhkaava kasa lunta, sohjoa ja jäätä.
Olosuhdepäällikön vastuulle kuuluvat Aktia Areena sekä VJS-kenttä. Lähtökohtaisesti olosuhteita hoitaa yksi henkilö, mutta kiireisinä päivinä apua pyydetään muulta henkilöstöltä, joukkueilta ja vapaaehtoisilta. Jatkuvaa kiirettä olosuhdepäällikön työ ei onneksi ole. Talvikauden ulkopuolella aikaa jää enemmän olosuhteiden kehittämisen suunnitteluun sekä seuraavaan talveen valmistautumiseen. Seuran tapahtumat, kuten Vantaa Cupit, vaativat myös olosuhdepäällikön osallistumista olosuhteiden ja järjestelyiden puolesta.
Alun jälkeen alkoi luminen ajanjakso, jota Vellu kutsuu ”aika infernaaliseksi”.
– Kaksi ensimmäistä viikkoa ehti vähän päästä rutiineihin käsiksi ja suunnitella tulevaa, mutta sen jälkeen kaikki aika on mennyt vaan lumesta selviytymiseen.
Kiireisimpinä päivinä jokaisesta käsiparista on apua. Seuran yhteisön talkooapu ja -halu ovat olleet korvaamattomia isoissa urakoissa. Vellun tutkaparina lumen raivaamisessa on usein ollut tytär Vilma, joka pelaa VJS:n naisten edustusjoukkueessa. Esimerkiksi kahdella koneella lumen raivaaminen sujuu Vellun mukaan lähes kolme kertaa nopeammin kuin yksin.
– Luojan kiitos Viltsu pääsee aina välillä auttamaan. Muuten olisin täällä usein aamusta iltaan.
Kaikkien vastuu
Vaikka Vellu on ollut olosuhdepäällikkönä vasta kolmisen kuukautta, on hän ollut pienessä roolissa olosuhteiden ylläpidon ja huollon parissa siitä asti, kun Aktia Areena on ollut pystyssä. Aikaisempien vuosien kiirepäivinä olosuhdepäällikkö on hoitanut hallia ja Vellu on ollut auttamassa VJS-kentällä. Vaikka nykyään suuri osa ajasta menee Aktia Areenalla, päivittäin VJS-kenttä käydään katsastamassa ja tarvittaessa huoltamassa. VJS-kenttä on ulkokenttänä aina enemmän säiden armoilla.
– Talvisin VJS-kentällä tehdään harjaus ja lumenpoistaminen. Jos lunta saadaan tarpeeksi siivottua, tehdään esimerkiksi maalien korjailua. Kesäisin kentällä on yleisen siisteyden ylläpitoa, roskien keräämistä ja vaatteiden keräilyä, Vellu kuvailee VJS-kentän huoltotoimia.
Myös Aktia Areenalla roskien ja tavaroiden kerääminen on päivittäistä. Mahdolliset vahingot ja rikki menneet tavarat korjataan ja huolletaan. Vellu toivoo, että vahingoista ja hajoamisista ilmoitettaisiin heti hänelle, jotta vältyttäisiin ikäviltä yllätyksiltä. Perussiisteys kuuluu jokaiselle.
– Laita roskat roskikseen, koska niitä kyllä löytyy sekä hallista että kentiltä. Mun tehtävä on pitää paikat kunnossa ja siistinä, mutta siihen tarvitaan apua. Se on kaikkien vastuu.
Pidetään olosuhteista huolta samalla tavalla kuin ihmisistä
Tänä talvena hallista on tullut hälytyksiä verrattain vähän, jos ne eivät ole johtuneet omasta ennaltaehkäisevästä toiminnasta. Kun Aktia Areena laskettiin uudenvuodenaattona alas, hälytysjärjestelmä soi jatkuvasti. Hätäuloskäyntien tarpeettomat avaukset aiheuttavat aina hälytyksen. Päivisin tilanne on helpommin hoidettavissa, öisin tilanne on toisin.
– Periaatteessa on varauduttu kaikkeen, mutta mitä vaan voi sattua. Parin tunnin sähkökatkoksetkaan ei haittaa, sillä meillä on dieselmoottori, joka kytkeytyy päälle ja pitää sähkön yllä ja hallin pystyssä tietyn ajan.
Omat olosuhteet ja ympärivuotinen hallimahdollisuus ei ole itsestäänselvyys Suomen urheiluseuroissa. Vellu kannustaa nauttimaan tilanteesta ja käyttämään olosuhteita, mutta samalla muistuttaa omien paikkojemme arvostuksesta ja kunnioituksesta.
– Meidän pitää ymmärtää, kuinka hemmetin hieno halli ja kenttä meillä on. Me pidämme näitä välillä itsestäänselvyytenä, mutta meidän pitäisi muistaa, etteivät nämä sellaisia ole.
Kun lopuksi kysyn, mikä seuran ja olosuhdepäällikön työssä on parasta, vastaus on lyhyen pohdinnan jälkeen aika selkeä: ihmiset.
– Senhän takia tätä tehdään. Ihmisten ja pelaajien takia.
