VJS:n päätoimisen valmentajan Sebastian Söderholmin haastattelun valmiiksi saaminen on toimituksen työvoitto. Lukuisien haastattelupyyntöjen ovelan ohittamisen jälkeen saadaan vihdoin tämä valmentaja pysähtymään – edes hetkeksi ja aivan yhteisymmärryksessä. Lopputuloksessa 1-1 tasapeli, harhautusten määrässä 0-100 voitto Seballe.VJS on kauden aikana esitellyt päätoimisia valmentajiaan. Joulukuussa vihdoin haastatteluvuorossa on Sebastian ”Seba” Söderholm: mies joka inhoaa sadetta ja pakkasta ja vaipuu syvään epätoivoon, kun lumisade valtaa Suomen jalkapallokentät.
Kerro Seba itsestäsi ja mitä teet VJS:ssä?
-Olin töissä Helsingin piirissä kilpailusihteerinä ja vuonna 2010 tulin VJS:ään oto-valmentajaksi silloiseen C15-joukkueeseen (1995-syntyneet). Olen valmentanut oikeastaan ”aina”, Seba kommentoi nuorena alkanutta valmentajan uraansa. Pelasin itse SAPA:ssa ja sitten menin mukaan pikkuveljen joukkueeseen apuvalmentajaksi. Pääkoutsi jäi siitä puolen vuoden päästä pois ja yhtäkkiä huomasinkin olevani vahingossa vastuuvalmentaja siinä joukkueessa. Oma peliura oli SAPA:ssa melko vaatimaton, en ollut mikään huippupelaaja ja 15- vuotiaana huomasin, että futis on rakas juttu mutta omat taidot rajalliset. Tuli tuskaa, kun tiesi mitä kentälle piti tehdä mutta taidot ei siihen riittänyt. B-junnujen avoimissa harkoissa vielä olin, mutta loukkaannuin siellä enkä enää koskaan pelannut B-junioreiden joukkueessa. VJS:ssä aloitin muistaakseni v. 2013 päätoimisena valmentajana, nyt alkaa neljäs kausi seuran työntekijänä. Kun siirryin piirin palkkalistoilta VJS:ään, oli se iso päätös, mutta samalla toteutin oman pitkäaikaisen unelmani, että saisin valmentaa ammatikseni, Seba muistelee.
VJS:ssä Seballa on ollut jo monta ikäluokkaa hallussaan, sillä mies on toiminut aiemmin jo 95, 97, 01, 02, 03 ja 04 -kilpajoukkueiden valmentajana. Lisäksi Seba veti yhden kauden yhdessä Stefun kanssa P09/Pohjoinen -aluejoukkuetta. Nyt tällä kaudella Seban hyppysissä ovat -04 ja 06-poikien ykkösjoukkueet.
Mikä on parasta työssäsi?
-Mä oon aina ollut sellainen, että jalkapallo on tosi vahvasti osana elämää ja se menee usein kaiken muun edelle. Mulle jalkapallo ei ole osa elämää vaan elämäni on osa jalkapalloa, Seba hymyilee.
-Työssä on parasta se, että saat toimia lasten ja nuorten kanssa päivittäin, saa olla iso osa ihmisten elämää, olla mukana kasvattamassa lapsia kokonaisvaltaisesti, sekä jalkapallon että muun elämän näkökulmasta. Se tunne, kun näet miten lapsi oppii tai oivaltaa jonkun jutun on sanoin kuvailematon. Kyllähän mä unelmoin siitä, että jonain päivänä pystyisi pistämään tsämppäripelin telkasta päälle ja nähdä siellä pelaajia, joiden uraa olisi itse ollut osana edesauttamassa. On hienoa, kun näet sen miten sä autat lapsia ja nuoria kehittymään pelaajana, ihmisenä ja osana joukkuetta. Jalkapallon ymmärtäminen, ns. jalkapallosivistys on mulle todella tärkeää, ja yritän joka päivä tehdä kaikkeni sen eteen, että pelaajat ymmärtäisivät kokonaisuuden ja mitä kaikkea jalkapalloon liittyy. Minulle on todella tärkeää, että joukkueeni pelaa hyvää jalkapalloa ja pyrkii hallitsemaan pelejä. Itselläni on kova tahto jatkuvasti kehittää itseäni valmentajana ja sitä kautta auttaa pelaajia kehittymään entistä paremmiksi. Jalkapallo sytyttää vahvoja fiiliksiä, hyvässä ja pahassa, ne heijastuu ihan arkeen ja sitä kautta omaan mielialaankin. Jos menee valmennuksessa huonosti niin sitä tulee mietittyä syntyjä syviä. Toisaalta, kun oot täysillä jossain mukana, ne fiilikset on kanssa isoja mitä jalkapallo sytyttää. Välillä jalkapallolla on ollut liiankin suuri vaikutus arkielämään, mutta ensimmäisen lapsen syntymän myötä on tullut tietynlainen suhteellisuudentaju ja prioriteetit on jonkin verran muuttunut, pohtii Seba. Päädymme humoristisesti toteamaan, että ”Sinkku-Seba” olisi varmasti toisenlainen kuin ”perheenisä-Seba”.
-Oman valmennusuran tähänastisia huippuhetkiä on ollut se, kun osa vanhoista junnuistani on päässyt jo pelaamaan Suomen huipulle ja jopa A-maajoukkueessa. Kun sellainen pelaaja, jota olet junnuna koutsannut, pelaa Veikkausliigaa, on se hieno tunne. Tottakai joukkue on tärkeä ja seura on tärkeä mutta ytimessä on kuitenkin aina se yksilö, jokainen pelaaja, joille sä tahdot kaikkea hyvää, innostuu Seba analysoimaan. Kokemusta tästä löytyy, sillä seuravalmenuksen lisäksi Seba on ollut mukana myös vuosikausia piirijoukkuetoiminnassa – aluksi huoltajana, sitten apuvalmentajana ja lopulta vastuukoutsina.
Millainen työntekijä olet?
-Omasta mielestäni mun vahvuudet on siinä, että olen sitoutunut ja tunnollinen – välillä liiankin tunnollinen, Sebastian pohtii. -Heitän aina itseni täysillä likoon ja pyrin tekemään kaikkeni sen eteen, että omilla joukkueilla on mahdollisimman hyvä olla. Tietotaitoa ja kokemusta on tietysti vuosien varrella kertynyt, mutta asenne tekemiseen ja itsensä likoon lyöminen 100% on varmaankin niitä mun suurimpia vahvuuksia. Asiat hoidetaan vimpan päälle eikä silloin mietitä työtuntien määrää, toteaa mies jämäkästi.
Onko ammativalmentajalla elämää jalkapallopäivien ulkopuolella? – Työ on ja on aina ollut niin vahva osa minua, ettei kokonaan varmaankaan koskaan oo irti jalkapallosta. Vapaa-aika menee pääosin kotona perheen kanssa, toki telkkarista tulee tuijoteltua niin futista kuin jenkkifutistakin säännöllisesti. Lempijoukkueeni Valioliigasta on ManU, mutta kyllä isoin paikka mun sydämessä on FC Barcelonalla. Kun ensimmäisen kerran kävin Barcelonassa, rakastuin siihen kaupunkiin, kulttuuriin, ruokaan, seuran historiaan ja arvoihin ja toki siihen miten siellä pelataan futista.
Mitä VJS sinulle merkitsee?
-On se niin, että aina se paikka jossa olet pelaajana tai valmentajana tuntuu rakkaalta. Mä en ajattele, että olen vain töissä jossain vaan se missä kulloinkin olet, on itselle tärkeää. SAPA oli aikoinaan iso osa sydäntä, kun olin piirissä, niin se yhteisö tuntui tosi tärkeältä ja nyt VJS:ssä niin seura käsitteenä kuin yksittäisinä ihmisinä on mulle tosi iso juttu. On ollut kiva nähdä miten VJS kehittyy ja menee eteenpäin koko seurana. Matkaa on vielä, mutta oikealla tiellä ollaan, kiittelee Seba.
Mikä on parasta VJS:ssä juuri nyt?
-Kyllä se on hyvä tekemisen meininki, joka huokuu kaikesta mitä tehdään ja se, että asioita koko ajan tapahtuu. Nyt on vihdoin uusi upea oma halli, oma koti kaikille seuran jäsenille. On hienoa, että pystymme tarjoamaan hulppea mahdollisuus omatoimiseen harjoitteluun ympärivuotisesti, joka päivä. Itse näen, että suomalaisen jalkapallon kehittymisen näkökulmasta omatoiminen harjoittelu on ihan kriittinen asia ja sitä pitäisi tapahtua päivittäin. On hienoa nähdä halliin mennessä useiden eri ikäluokkien VJS-pelaajia harjoittelemassa, nähdä se ilo mikä siitä huokuu. Uskon, että ne pelaajat, jotka tekevät omatoimisen harjoittelun avulla hallista oman olohuoneensa, ovat varmasti sillä tiellä, että heistä voi kehittyä huippupelaajia. Nuorten pitäisikin olla mahdollisimman monta päivää vuodesta hallilla harjoittelemassa itsenäisesti, Seba filosofoi innolla.
Puhe ei tältä valmentajalta lopu kesken. Kun hän pääsee vauhtiin, unelma täydellisestä jalkapalloyhteisöstä saa Seban innostumaan. -Hyvää VJS:ssä on myös se, että rupeaa olemaan orastavaa seurakulttuuria ja keskinäistä kommunikointia: jalkapallokulttuurisia asioita rupeaa syntymään, joukkueet näyttävät VJS:n joukkueilta, ollaan seuran varusteissa, ollaan yhtenäisiä, arvostetaan käytöstapoja myös kentän ulkopuolella, kun nähdään valmentaja ja joukkuetoveri, käydään tervehtimässä. – Opetan kaikki pelaajani tervehtimään ennen harjoitusten alkua. Nuoretkin pelaajat oppivat sen kulttuurin nopeasti. Kun kävelen kentälle, ensimmäiset pelaajat jo juoksevat käsi ojossa tervehtimään. On todella tärkeää, että lapset oppivat pienestä pitäen arvostamaan ja kunnioittamaan toisiaan, valmentajia, joukkuettaan ja koko seurayhteisöä. VJS on upea jalkapalloyhteisö, mistä jokainen jäsen tulee olla ylpeä. – Vielä on kuitenkin matkaa futismaiden, joissa jalkapallo on vahva osa koko yhteiskuntaa ja kulttuuria, toimintatapoihin ja malleihin, naurahtaa Seba. Meidän futiskulttuuri on vielä niin köyhää ja lasten kengissä, että kaikki pitää selittää ja perustella, varsinkin vanhemmille. Kun olin Kataloniassa pari viikkoa sitten, oltiin seuravierailulla yhdessä pienemmässä ammattilaisseurassa. Seuran tekninen johtaja oli meitä vastassa kentän päädyssä, kertoi lyhyesti seurasta ja totesi sitten, että voitte seurata harjoituksia tästä, valitettavasti ette voi tulla lähemmäksi, sillä seuran ”policy” on se, että tämän muurin yli saa astua vain seuran valmentajat ja pelaajat. Meillä taas vanhemmat ja muut katsojat tulevat usein ihan kentän laidalle ja välillä jopa kenttäalueen puolelle, eivätkä välttämättä ymmärrä, kuinka tärkeää olisi antaa työrauhaa joukkueille, ammattivalmentaja opastaa.
Koko haastattelu on ollut täynnä unelmointia täydellisestä jalkapallomaailmasta, mutta kysytään silti vielä, mikä on Seba sinun Futisunelmasi?
-Kauan aikaa oli se unelma, että valmennan ammatikseni. Nyt se on toteutunut. Mitä nuorempi sä oot, sen enemmän sä haaveilet. Tällä hetkellä valmentamisessa nimenomaan lasten parissa työskenteleminen on mulle tärkeää, ajatus on ollut se että haluan valmentaa nimenomaan lapsia ja nuoria. Kun yksi unelma täyttyy, tulee haikailtua lisää, ihminen vaan on sellainen, analysoi Seba. -Ehkä iso unelma tällä hetkellä sellainen, että pääsisi joskus valmentamaan ammatikseen ulkomailla, ja silloinkin ehkäpä ensisijaisesti junnuja. Mä käyn itseni kanssa tietynlaista painia ”unelma vs elämä”, tällä hetkellä realismia ja myös tietoinen valinta on se, että haluaa satsata futiksen lisäksi myös perheeseen, toteaa pikkumiehen isä. – Pitää ymmärtää se, että eletään valintojen maailmassa, jokainen valinta vaikuttaa kaikkeen.
Harjoitusvuorotaulukoiden kanssa pitkän syksyn painineelta Sebalta on pakko kysyä, onko lumisade ja kova pakkanen hänen futispainajaisensa? – No kyllähän mä inhoan sadetta, vesisade on kaikista pahin, mä en voi sietää sadetta. Kyllä säätiedotuksia kuunnellessa on heti ensimmäiseksi mielessä, miten ne vaikuttavat olosuhteisiin, nurmet menee sateella kiinni ja lumisateella kentät jne. – Sade johtaa yleensä lisätöihin, nauraa Seba. Mutta nyt on hyvä, kun halliolosuhde auttaa tottakai!
Mitä jalkapallovalmentaja odottaa joululta?
-Sitä, että saa vähäks aikaa jättää työt ja keskittyä perheeseen ja ladata akkuja ja vetää happea ja tulla sit vuoden vaihteen jälkeen takaisin täynnä virtaa. Oma haaste on, että sitä haluaisi tehdä työnsä mahdollisimman hyvin mutta on välillä vaikea valita asioista ja muistaa pitää vapaata ja huoltaa myös itseään. Haipakka syksy on ollut takana, toteaa Seba.
Joulun tulo tuntuu tietysti mukavalta. Mikäs on paras jouluruoka Seba? – Nooo, joku kala, tiedätsä… no joku kala, vaikka loimulohi. Vaikka kinkkumiehiä tässä tietysti ollaan myös ja kinkku kuuluu jouluun ja tietysti suklaa, oon suklaa-addikti, nauraa Seba- tunnetusti herkkusuu. Joulussa on kuitenkin parasta se että saa olla yhdessä omien rakkaiden kanssa – niin ja tietysti syödä hyvin, hän jatkaa.
Joulutunnelmoinnin jälkeen on tammikuussa aika esitellä VJS:n tuorein tulokas, talenttivalmentaja Jonne Kunnas. Mitä haluat, että kysymme Jonnelta eli junnulta?
-Jaaa, ai mitä junnulta kysytään? Onks se junnu…. Niin, onhan se junnu, mut mä nään Jonnessa paljon samaa kuin itsessäni, sekin on aloittanut valmentamisen nuorena ja antaa tavallaan itsestään vanhemman kuvan kuin ehkä on, tosi hyvä tyyppi toi Jonne. No vois kysyä ehkä et ”Mitä se ajattelee siitä, minkälaiseksi VJS:n tyttöjalkapallopuoli kehittyy nyt kun hän on vastuussa siitä? Mitkä asiat tulee lähitulevaisuudessa muuttumaan?”.
Jäämme odottamaan näitä vastauksia. Kiitos Seballe haastattelusta!
