”Usean lajin harrastajat ovat tervetulleita seuraamme. Perustaso soveltuu parhaiten niille, jotka tietävät, että tapahtumia jää säännöllisesti väliin muiden harrastusten takia. Punaisella tasolla lähtökohtana on, että toimintaan sitoudutaan täysillä ja mahdollisiin muihin harrastuksiin mennään silloin, kun ei ole jalkapalloa. Tapauskohtaisista poikkeuksista voi sopia vastuuvalmentajan kanssa.”

​​Nyt haluamme syventää tätä ajatusta, jotta sitä ei ymmärretä väärin.

Kaksi tai useampi harrastus on ok!

Koska lapset ovat erilaisia, sopii toisille useampi harrastus aikatauluineen ja toisille taas sopii paremmin se, että aikaa jää enemmän ohjattujen harjoitusten sijasta perheen ja kavereiden kanssa olemiseen. Lähtökohtaisesti harrastaminen on hyvä asia ja jokaiselle sopiva määrä harrastuksia on yksilöllinen asia.

Monipuolinen harrastaminen on erittäin hyvä juttu

Lapsuudessa ja nuoruudessa monipuolinen liikkuminen on tärkeää. Se auttaa löytämään sen oman jutun, se auttaa ottamaan oman vartalonsa hallintaan taitavammin kuin yksipuolisempi harjoittelu ja monipuolinen liikkuminen ennaltaehkäisee urheiluvammoja, kun kehoa rasitetaan erilaisin tavoin.

Edellä sanottu on yhtä aikaa totta ja epätotta

Pidämme kiinni kaikesta mitä edellä sanottiin, tietyllä varauksella. Jos monipuolinen harrastaminen koostuu intensiivisesti ohjatuista eri harrastuksista, joilla ei ole toistensa kanssa mitään synkronointia​, mm. liikunnan kokonaisrasituksen osalta​ tai harjoiteltavien fyysisten ominaisuuksien rytmityksestä, emme voi varmistua edellisten väitteiden toteutumisesta.

Jos kaikki harrastaminen on ohjattua, omaehtoinen harjoittelu ja mahdollisuus eri liikuntalajien kokeilulle jää helposti vähälle. Kun viikon illat ovat täysin aikataulutettuja, tuntuuko harrastaminen enää lapsesta itsestä lähtevältä ja jääkö eri lajien kokeilulle sittenkään riittävästi aikaa? Käykö jonain päivänä niin, että lapsi toteaa, ettei jaksa harrastaa enää mitään?

Entä kun eri harrastusten valmentajat ovat päättäneet peräkkäiset päivät intensiivisen harjoittelun päiviksi? Palautuuko lapsi silloin fyysisesti? Entä henkisesti? Entä jos esimerkiksi ketteryyttä harjoitellaan eri lajeissa eri päivinä ja ne sattuvat menemään niin, että lapsi on aina pois niistä harjoituksista missä sitä osa-aluetta harjoitellaan? Takaako siis monilajisuus monipuolisen harjoittelun? Entä voiko harjoittelu vastaavasti olla monipuolista, vaikka ei harrasta ohjatusti kuin yhtä lajia? Ennaltaehkäiseekö usean lajin harrastaminen sittenkään loukkaantumisi​lta vai altistaako se pidemmällä aikavälillä ​rasitusperäisille vammoille? Voiko monilajisuus tarkoittaa jopa yksipuolisempaa​ harjoittelua? Asiat ovat yksilöllisiä ja moniulotteisia eikä yksinkertaista vastausta voida antaa. Siksi kirjoitamme ”Tapauskohtaisista poikkeuksista voi sopia vastuuvalmentajan kanssa.”

Syvä rakkaus urheiluun tarvitsee myös omatoimista harjoittelua

Jos rakennamme lapsen viikon ohjatulla harjoittelulla tukkoon, jää helposti omatoiminen harjoittelu minimiin. Kuitenkin lapsi ja pallo, kaverit ja pienpelit ovat ytimessä siinä, että lapsi voisi tutustua itseensä urheilijana ja omaan lajiinsa omilla ehdoillaan ja ilmavasti. Oman huipun tavoittelu, jos oma huippu on kansallisella saati kansainvälisellä tasolla, vaatii lähes päivittäistä omatoimista harjoittelua.

Mitä me siis ehdotamme?

Tässä vilpittömät ehdotuksemme jaettuna kahteen vaiheeseen (lapsiurheiluvaihe 2: 10-12v ja nuorisourheiluvaihe 13-15v):

LAPSIURHEILUVAIHE 1+2 (8-12v)

1. Lapsen jaksamisen huippuasiantuntijat eli omat vanhemmat arvioivat, kuinka paljon lapselle sopii viikossa lähtöjä ohjattuun harjoitteluun.
2. Samalla tulee arvioida, onko lapsi sellainen harjoittelija, joka kaipaa intensiivistä harjoitteluympäristöä?
3. Jos lapsi kaipaa intensiivistä harjoittelua, onko se tarpeen molemmissa lajeissa, vai voiko lapsi harjoitella toista lajia kevyemmin?
4. Jos lapsi kaipaa intensiivistä harjoittelua molemmissa lajeissa, sopivat vanhemmat molempien lajien valmentajien kanssa järkevistä viikkorytmeistä, jotta lapselle jää aikaa:
   • Huilata ja palautua
   • Olla myös kavereiden kanssa
   • Harrastaa urheilua omalla ajalla

NUORISOURHEILUVAIHE (13-15v)

1. Mikäli nuori haluaa pelata 13-vuotiaana tai vanhempana seuran ykkösjoukkueessa, tulee muiden lajien harjoittelu tapahtua sen ehdoilla. Tässä vaiheessa ollaan kovan kasvun tahdissa ja nuoren levon ja rasituksen välinen suhde on tärkeää olla yhden valmentajan vastuulla.
2. Tarjoamme vähemmän sitoutumista vaativan ryhmän eli perustason toiminnan (valkoinen joukkue), joka voi taas toimia jalkapalloympäristönä sellaiselle pelaajalle, joka harrastaa jotain toista lajia ykköslajinaan tai haluaa harrastaa kahta lajia samanarvoisina​.
3. Suomalainen urheilu tuntee joitakin poikkeuksia, jossa intensiivinen harjoittelu kahdessa lajissa täysillä on ollut mahdollista samanaikaisesti. Tästä syystä asioita tarkastetaan tässäkin vaiheessa vielä yksilökohtaisesti. Kohta yksi on kuitenkin peruslähtökohta.

Koska urheilijan tilanteet ovat aina moniuloitteisempia kokonaisuuksia kuin mitä linjaukset voivat tavoittaa, on tärkeä käydä asioista keskustelua.

Kun puhumme sitoutumisesta, puhumme tietysti lasten lisäksi myös perheiden sitoutumisesta. Tässä perustelumme, miksi punaisen joukkueen toimintaan osallistumiseksi vaaditaan sitoutumista:

1) Toiminta suunniteltu kuin koulun opetussuunnitelma

Samoin kuin koulussa, punaisten joukkueiden harjoittelu perustuu prosessiin, jossa uusi asia opetellaan vanhan päälle. Mikäli pelaaja ei sitoudu toimintaan, jää häneltä saamatta sellainen pelaajakoulutus, joka punaisissa on tarkoitus lähtökohtaisesti antaa. Tämä tarkoittaa, että pidemmällä aikavälillä pelaaja jäänee joissakin asioissa muita jälkeen, jos hän harjoittee säännöllisesti vähemmän kuin muut joukkueen jäsenet.

2) Kollektiivisuus

Jalkapallo on joukkuelaji. Asioita opetellaan ja opitaan runsaasti myös kollektiivina. On tärkeää pelikavereiden kannalta, että mukana olevat pelaajat ovat samalla kartalla kehittymisessä.

3) Urheilukasvatus

Urheilukasvatuksemme perustuu urheilun hyveisiin. Missiomme on kasvattaa pelaajista sinnikkäitä ja yhteisöllisiä eli sitoutuvia yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Tähän tarvitsemme perheiden tukea, jotta voimme opettaa tämän taidon, joka on tärkeä ominaisuus tulevaisuudessa monellakin elämän osa-alueella. Oma joukkue ja sen eteen toimiminen tulee olla tärkeä juttu. Osallistuminen itseään suurempaan juttuun on lopulta iso elämys.

STRATEGIA

Hallitus vastaa strategian toteutumisen valvonnasta

Operatiivisesti strategia on joukkuetoimintatasolla sijoitettu toimintasuunnitelmiin, VJS-metodiin ja opetussuunnitelmaamme. Näiden toteuttaminen on strategian toteuttamista joukkuetoimintatasolla.

TALOUS

Seuran taloudesta ja toiminnasta vastuussa on hallitus. Talousvalvonta operatiivisesti tapahtuu yksinkertaistetusti seuraavasti: toiminnanjohtaja hyväksyy ja seurakoordinaattori maksaa laskut. Tässä kohtaa tapahtuu myös budjetin seuranta. Hallitusta raportoidaan kuukausitasolla.

TOIMINTA

Urheilutoimenjohtaja vastaa valmennustoiminnan laadusta ja raportoi toiminnanjohtajalle ja hallitukselle.

Ikäluokkatasolla vastuu on ikäluokkien valmennuspäälliköillä.

• Tavoitteemme on luoda yhteinen tapa toimia. Yhtenäistämisen tulee olla kokonaisvaltaista ja tämän kaiken keskiössä on tarjottava toiminta ja sen hinta.
• Kun joukkoistamme laskutuksen, saamme mahdollisuuden luoda
  
  ​kiinteämmät hinnat​, ​jotka eivät muutu, vaikka joukkueessa muuttuu pelaajamäärä.
• Tulevaisuudessa uusi pelaaja on tasa-arvoisemmassa asemassa kuin koskaan aikaisemmin, kun joukkueiden toimintaa ja valmentajuutta ohjaavat yhteiset linjaukset ja työkalut sekä siihen resursoitu henkilöstö.
• Toiminnan tavoitteena on myös tehdä siitä osallistujien näkökulmasta paremmin ennakoitavaa.

Mikäli seuran kaikkien joukkueiden toiminnasta syntyy jostain syystä ylijäämää, huomioidaan tämä budjetoinnissa seuraavan kauden hinnoissa (tai syyskokouksen päättämään muuhun investointiin).

Tähtäämme kuitenkin siihen, että budjetti olisi mahdollisimman lähellä totuutta. Kaikki isoimmista kuluista ovat kiinteitä (valmennus ja olosuhteet), joten budjetoinnissa pitäisi päästä kohtuulliseen tarkkuuteen.

Seuran joukkuetoiminnan taloutta seurataan omana osakokonaisuutenaan.

Joukkueen toimintaan vaikuttamismahdollisuuksien vähentäminen on tietysti tosiasia.

Olemme saavutaneet mielestämme sellaisen resursoinnin tilan, jossa voimme antaa toiminnan sisällön suunnittelun ja toteuttamisen valmennuksen asiantuntijoillemme.

Valta on kuitenkin vanhemmilla edelleen suuri, sillä tarjottavan toiminnan tulee tietysti täyttää vanhempien odotukset, koska heidän vallassaan on osallistuminen seuramme toimintaan.

Joukkueiden vanhemmat päättävät edelleen siitä, että kerätäänkö yhdessä rahaa, jotta voimme mahdollistaa kaikkien osallistumisen joukkueiden "elämysturnaus-/pelimatkoille".

Edustusjoukkue, niin miesten kuin naistenkin, on seuralle aina sen "lippulaiva", ja niiden olemassaololla, menestyksellä ja sarjatasolla on seuralle kokonaisuutena suuri merkitys.

Seuralle on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää, että niiden toiminta ei ole taloudellisesti pois juniorijoukkueiden toiminnasta ja sen kehittämisestä, joten junioreiden toimintamaksuista ei ohjata varoja edustusjoukkueiden toimintaan. Vuonna 2021 perustettiin VJS Vantaa Oy, joka hallinoi edustusjoukkueita ja niiden taloutta.

• Tekee ​pelinohjaaja​ ​laskun seuralle ja osoittaa rahansa ko. joukkueen talkootuottoihin (tämä edellyttää, että talkoorahaa yleensä on päätetty kerätä).
• ​Laskuttaa rahan itselleen.​