Omin sanoin – Mikko Seppänen

”Kaksi vuotta sitten syyskuussa 2018 olin lopettelemassa väliaikaista pestiä yhden seuramme poikajoukkueen valmennuksessa, kun minulle ehdotettiin että siirtyisin valmentamaan tyttöpuolelle 2008 syntyneiden joukkuetta, joka kaipasi uutta vastuuvalmentajaa. Ensireaktioni oli hiukan varautunut, en ollut tyttöjä koskaan valmentanut. Muutaman päivän tuumailun jälkeen päätin tarttua tilaisuuteen – yksi valmennusurani parhaista päätöksistä näin jälkeen päin pohdittuna.

Kaksi vuotta on mennyt hujauksessa. Paljon hienoja kokemuksia ja myös menestystä, toisaalta niitä arkisiakin jaksoja. Mitä on jäänyt päällimmäisenä mieleen? Toki turnausvoittoja molemmilla peliryhmillä ja pelaajien huikeaa kehitystä mutta parhaat ja mieleenpainuvimmat asiat ovat olleet niitä arjen pikku kohtaamisia. Hauskoja sattumuksia, yksittäisiä oivalluksia tai keskusteluja treenien aikana pilke silmäkulmassa. Matka on ollut päämäärää tärkeämpi.

Miksi siis luopua jos on ollut kivaa? Kesän aikana minulle tuli sellainen olo, että olen antanut sen mitä minulla on annettavaa tälle joukkueelle. Päätökseen vaikutti varmasti myös ajoittainen arjen raskaus – viikossa saattoi olla vain yksi ilta jolloin ei ollut joko treeniä tai toisen peliryhmän peliä. Parhaimmillaan jopa kaksi tapahtumaa päivässä, mikä ei vastannut sitä mihin olin aloittaessani sitoutunut. Kiitos muiden valmentajien kaikki tapahtumat saatiin toteutetuksi. Ilokseni huomaan, että seura on panostanut seuraavalle kaudelle resursseja tämän joukkueen toimintaan, tytöt ovat sen ansainneet!

Jalkapalloilullisesti pystyn katsomaan itseäni peiliin kauden päättyessä – molemmat peliryhmät ovat pelanneet harjoitellun kaltaista jalkapalloa. Tämän ikäisten kanssa tulos ei saa olla kaikki kaikessa, myös pelitavalla on väliä. Emme ole täydellisiä mutta opitun varaan on hyvä seuraavan valmentajan rakentaa uutta. Saavutimme molemmilla peliryhmillä tällä kaudella sen mitä halusimmekin: punainen peliryhmä lunasti paikkansa kevääksi ylimmälle sarjatasolle ja valkoinen peliryhmä pelasi omassa sarjassaan hyvällä tasolla läpi kauden säilyttäen sarjapaikkansa. Etukäteen pohditut sarjavalinnat osoittautuivat siis oikeiksi. Lisäksi moni valkoisen peliryhmän pelaaja pelasi kauden aikana korkeimman sarjatason pelejä pärjäten siellä hyvin, joten myös yksilöinä kehitystä on tapahtunut.

Entä jatko? Sen olin jo päättänyt, että vähennän viikottaisia tapahtumia – joko en valmenna ollenkaan tai sitten hiukan rajatummassa roolissa. Tätä kirjoittaessani olen jo päätökseni tehnyt mutta se jääköön kertomatta, koska tämäkin kausi on vielä kesken. Mutta jalkapalloa en pystynyt kokonaan jättämään, valmentaminen jatkuu.

Kiitos kahdesta vuodesta taustoille eli joukkueenjohtajalle, huoltajille ja apuvalmentajille. Suurin kiitos tietenkin niille pelaajille, joihin olen kahden vuoden aikana saanut tutustua. Te olette opettaneet minulle paljon itsestäni. Varmasti nähdään vielä toisiamme kentän laidalla!”